Arnold: Tanssit

Sir Malcom Arnold (1921-2006) vaikuttaa olleen omimmillaan ns. kevyemmässä repertoaarissa, jota edustaa tämä ihastuttava albumillinen brittiläisiä tansseja. Arnold sävelsi ne Dvořákin Slaavilaisten tanssien tyyliin siten, että sävelmät ovat kansanomaisen oloisia, mutta hänen omiaan. Lopputulos on melko vastustamaton.

Arnold: Englantilaiset tanssit, sarjat 1 & 2; Neljä skottilaista tanssia; Neljä kornilaista tanssia; Neljä irlantilaista tanssia; Neljä walesiläistä tanssia. Queensland Symphony Orchestra, joht. Andrew Penny. Naxos, äänitetty Queenslandissä joulukuussa 1995.

Nämä tanssisarjat kelpaavat omassa lajityypissään häpeämättä Brahmsin ja Dvořákin rinnalle. Ne ovat tarttuvia, vastustamattoman melodisia, huiman vaihtelevia ja hyödyntävät perinpohjaisesti sinfoniaorkesterin mahdollisuudet. On hyvä että nämä kuusi tanssisarjaa (yhteiskesto 54:37) ovat saatavilla yhdellä levyllä, sillä niiden välillä on kiehtovia yhtäläisyyksiä, eroja ja kehitystä.

Arnold sävelsi kaksi englantilaisten tanssien sarjaa 1950 ja 1951, skottilaiset tanssit 1957, kornilaiset 1966, irlantilaiset 1986 ja walesiläiset 1988. Ne käsittävät siis noin neljäkymmentä vuotta säveltäjän elämää. Kaksi viimeistä tanssisarjaa liikkuvat aikaisempia synkemmissä ja kaksijakoisemmissa tunnelmissa.

Lajitelman kohokohtia ovat englantilaisten tanssien ykkössarjan haikeanpastoraalinen Mesto ja sitä seuraava mahtaileva ja vitsikkään elgariaaninen Allegro risoluto, englantilaisen kakkossarjan avausilotulitus, kornilaisen sarjan mystinen Andantino, irlantilaisen sarjan muinaista uhkaa henkivä avausnumero ja walesiläisten tanssien tasaisesti pahaenteisemmäksi äityvä yleissävy. Koko skottilaisten tanssien sarja on itsessään albumin kohokohta. Ne uhkuvat kanervaisia nummia ja viskihuuruja (etenkin viimeinen) esimerkillisellä tavalla. Paikallisia rytmejä on käsitelty kunnioitettavan kekseliäästi. Allegretto on koko albumin suurenmoisin ja vaikuttavin osa, syvän gaelilainen, liikuttava melodia, joka vaatii täyttä huomiota ja joka elokuvan taustamusiikkina varastaisi koko kohtauksen itselleen.

Tällaiset teokset eivät kuulu sellaisille esittäjille, joilla on niiden suhteen joitakin varauksia. Pennyn johtama Queenslandin orkesteri on onneksi selvästi saanut teoksista tartunnan ja esittää ne ilman mitään kylmää etäännyttämistä. Hauskaa ja eloisaa.

Lyhyesti: vajaa tunti vastustamatonta kansanmusiikillista ilottelua ja melankolistelua upeissa, monipuolisissa ja ammattitaitoisissa pakkauksissa rakkaudella esitettyinä. Sopii kaikille brittiläisestä musiikista sekä Brahmsin ja Dvořákin tanssisarjoista pitäville.