Bach
loisti kosketinsoittajana, mutta hän oli myös taitava viulisti ja
sävelsi tälle jousi-instrumentille koko joukon sooloiluteoksia. Nyt
vuorossa ovat viulukonsertot.
Bach:
Konsertto viululle, jousille ja continuolle A-molli BWV 1041; Konsertto
viululle, jousille ja continuolle E-duuri BWV 1042; Konsertto kahdelle
viululle, jousille ja continuolle D-molli BWV 1043; Konsertto oboelle,
viululle, jousille ja continuolle C-molli BWV 1060. Hilary Hahn, viulu;
Margaret Batjer, toinen viulu (BWV 1043); Allan Vogel, oboe (BWV 1060);
Los Angeles Chamber Orchestra, Jeffrey Kahane. Deutsche Grammophon,
äänitetty Los Angelesissa 2002-2003.
Tempot
ovat kautta linjan ripeähköjä, mutta eivät missään nimessä koneellisia.
Esityksistä huokuva tyylikäs viileys ei sulje pois musiikin lyyristä
potentiaalia, josta nautiskellaan (verraten) hitaissa osissa. Musiikki
ei pysähtele eikä jää roikkumaan, vaan etenee loogisen
päämäärätietoisesti ilman kiirehtivää vaikutelmaa. On tosin
huomautettava, että tämän levyn tulkinnat eivät sovi sellaisille
kuuntelijoille, jotka haluavat Bach-konserttonsa hellästi keinahtelevina
kehtolauluina: Hahn pitäytyy jatkuvasti hieman etäännytetyssä
eleganssissa, joka tuntuu tekevän mainiosti oikeutta näille teoksille.
Konserttojen (ja solistin) tekninen mestarillisuus tulee hyvin selvästi
esille, mutta se ei varasta showta itse musiikilta, jonka sallitaan
säilyttää yleisilmeeseen sopiva hillitty, lähdevedenkirkas ja jopa komea
tunteikkuus.
Kaksoiskonsertosta
Hahn ja Batjer suoriutuvat erityisen hyvin. Keskimmäinen Largo-osa
kasvaa ansaitusti teoksen sydämeksi, ja tämä on pysäyttävä esitys.
Oboisti Vogel taas onnistuu erinomaisesti omasta osuudestaan BWV
1060:ssa. Hänen instrumenttinsa soi hellän puhtaasti, ja hän malttaa
puhaltaa kauniin pyöristettyjä sekä pehmeitä muotoja. Sooloinstrumentit
eivät missään teoksessa valtaa ylikorostunutta asemaa Los Angelesin
kamariorkesterilta, ja ne vaikuttavat usein enemmänkin orkesterin
elimellisiltä osilta kuin soolosoittimilta.
Minä pidän melko lailla tästä levystä, ja se on Bach-levytyksistäni useimmin spontaanisti kuunneltavakseni päätyviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti