Castelnuovo-Tedesco: Shakespeare-alkusoitot, osa II

Vuonna 2014 vietämme William Shakespearen 450-vuotisjuhlaa. Pyöreitä vuosia tulee kuluneeksi hänen kastepäivästään 26.4., mutta tätä kirjoitettaessa, 23.4.2014, on kulunut 398 vuotta hänen kuolemastaan (sattumalta samana päivänä poistui keskuudestamme myös Miguel de Cervantes Saavedra). Shakespearen draamat ovat innoittaneet valtavan määrän musiikkia, ja siihen tullaan juhlavuoden kuluessa tässäkin blogissa tutustumaan. Tarkastelin taannoin amerikkalaistuneen italialaisen Mario Castelnuovo-Tedescon (1895–1968) Shakespeare-alkusoittojen ensimmäistä osaa, ja nyt on aika tutkailla niitä jäljelle jääneitä. Ikävä kyllä niitä voi hyvin luonnehtia "jäljelle jääneiksi", kuten olen saanut huomata.

Mario Castelnuovo-Tedesco:

Shakespeare-alkusoitot, osa II:

Kuten haluatte, op. 166 (As You Like It, 12 min);
Venetsian kauppias, op. 76 (The Merchant of Venice, 15 min 7 sek);
Paljon melua tyhjästä, op. 164 (Much Ado About Nothing, 10 min 12 sek);
Kuningas Juhana, op. 111 (King John, 8 min 23 sek);
Talvinen tarina, op. 80 (The Winter's Tale, 13 min 25 sek).

West Australian Symphony Orchestra, Andrew Penny.

Naxos, äänitetty Perthissä 1994. 59 min 12 sek.

Ensimmäisen osan valikoimassa oli havaittavissa aitoa innostusta ja mielkikuvituksen lentoa, vaikka mitään kuolemattomia mestariteoksia Castelnuovo-Tedescon Shakespeare-tulkinnat eivät ole. Mutta musiikki oli sentään enimmäkseen menevää ja aiheeseen sopivaa ja sellaista, että sitä kuunteli mielikseen. Tässä toisessa osassa sellaista herkkua on tarjolla perin vähän.

Kokoelman ehkä sietämättömin kappale on Kuningas Juhana. On Castelnuovo-Tedescolta hieman outo valinta ottaa käsittelyyn juuri tämä kaikkien 38 draaman joukosta, sillä se ei ole erityisen tunnettu tai rakastettu (vaikka onkin ensimmäinen Shakespeare-draama, josta on säilynyt elokuvaversio [1899]). Alkusoitto on kokoelman lyhin, mutta tuntuu tolkuttoman pitkältä ja pohjattoman ikävystyttävältä päämäärättömältä kirnuamiselta. Siinä ei ole mitään muistamisen arvoista, ja ellen olisi kuullut säveltäjältä muuta kuin tämän surkean esityksen, pitäisin häntä sangen lahjattomana yrittelijänä.

Paremmin ei juuri suju Venetsian kauppias. Tämä komedia kuulostaa Castelnuovo-Tedescon käsittelyssä perin synkältä ja tasapaksulta. Ehkä draaman kiistaton antisemitismi sai juutalaisen säveltäjän paneutumaan sen pimeämpiin puoliin, ja tällainen lähestymistapa voisi olla sekä perusteltu että tuloksellinen, jos siinä olisi havaittavissa pisaraakaan innostusta. Mitään mieleenpainuvaa melodiantynkää ei aikaiseksi saada, mikä on huomattavalta romanttiseen tyyliin operoivalta elokuvasäveltäjältä heikko suoritus.

Paremmin sujuvat asianmukaisen kepeä Kuten haluatte ja touhukkaan kaoottinen Paljon melua tyhjästä, mikä sopisi muuten erinomaisesti koko levyn otsakkeeksi. Nämä sävellykset eivät ole hyviä, enkä kuollaksenikaan pysty muistamaan kuin yhden melodian molemmista, mutta ainakaan ne eivät ole laahaavia ja pitkästyttäviä. Myös orkesterinkäytössä on merkkejä säveltäjän kiistattomasta taidosta, joka tuli tosin paremmin ja pirskahtelevammin esiin kokoelman ensimmäisessä osassa.

Kokoelman päättää Talvinen tarina. Tämä melko käsittämätön draama tunnetaan kahdesta asiasta. Ensinnäkin siinä on todennäköisesti varhaisin julkaistu tekstuaalinen maininta sanasta dildo (IV näytös, 4. kohtaus):

He hath songs for man or woman, of all sizes; no
milliner can so fit his customers with gloves: he
has the prettiest love-songs for maids; so without
bawdry, which is strange; with such delicate
burthens of dildos and fadings, 'jump her and thump
her.'

Toiseksi eräs hahmo, Antigonus, poistuu näytelmästä täysin ennalta arvaamattomalla tavalla ilman muuta selitystä kuin näyttämöohjeeksi merkitty "Exit, pursued by a bear" (III näytös, 3. kohtaus). Mainittakoon, että tämä tapahtuu Böömissä, joka on Shakespearen mukaan "autiomaa meren lähellä" (Bohemia. A desert country near the sea). Kaikki tämä järjettömyyskin vaikuttaa silti koherentilta Castelnuovo-Tedescon hämmentävän räpellyksen rinnalla. Minkäänlaista dramaattista jännitettä ei näemmä edes yritetä saada aikaiseksi, vaan esitys on kaikin puolin lässähtävän avuton. Orkesterikaan ei juuri säteile missään kohdassa, mutta on myönnettävä, että tällaista kolmannen tai mahdollisesti viidennen luokan musiikkia ei voine pelastaa paraskaan esitys. On hyvin epätodennäköistä, että näitä teoksia ikinä kuulisi konserteissa, eikä paljon mahdollisempaa ole, että niitä tultaisiin enää koskaan levyttämäänkään. Tämä levy on ehdottomasti kokoelmani huonoimpia puhtaasti musiikin tasolla arvosteltuna, eikä kokonaisuutta voi millään muotoa pitää kunnianosoituksena Shakespearelle.