tiistai 6. lokakuuta 2015

Bach: Toccatat ym. urkumusiikkia

Johann Sebastian Bachin (16851750) laajan urkutuotannon tunnetuimmat ja useimmin esitetyt itsenäiset teokset ovat varmaankin hänen toccatansa. Toccata on nimitys, jota käytetään erityisen suvereenia instrumentin hallintaa edellyttävästä kosketinsoitinsävellyksestä, joiden kukoistuksen aikaa oli barokki. Bachin nimissä tällaisia urkuteoksia, aina fuugiin yhdistettyinä, on neljä, niistä tunnetuimpana Toccata ja fuuga d-mollissa (BWV 565), jolla on asema jonkinlaisena dramaattisen urkusävellyksen prototyyppinä. Joillekin voi olla järkytys saada tietää, että sen autenttisuudesta on esitetty vakavia epäilyjä, ja muutamien tutkijoiden mielestä se ei ole Bachin työtä alkuunkaan.
Bach pedaaleissa. Postuumisti kuviteltu aktiivimuotokuva.
Oli sävellyksen alkuperä mikä tahansa Bach-attribuutio on peruuttamattoman vahva, ja dramaattinen avaus yhdistyy varmaankin iäti juuri Bachin nimeen. Tämä mahtava urkuteos on yksi niistä kolmesta Bach-sävellyksestä, jonka suurin piirtein kaikki tunnistavat. (Ne kaksi muuta ovat "Air G-kielelle", 1800-luvulla transponoitu uussovitus Orkesterisarjasta nro 3 BWV 1068, ja Badinerie Orkesterisarjasta nro 2 BWV 1067 soittoääniversiona.) Muutkin Bachin Toccatat ja niitä seuraavat tiheät fuugat ovat ehdottomasti kuulemisen arvoisia, vaikka niissä ei BWV 565:n dramatiikkaa aivan saavutetakaan. Niistä on vaikea keksiä paljoa kirjoitettavaa: ne ovat äärimmäisen laadukkaita ja ikivihreitä abstraktin musiikin taidonnäyteitä. Levytyksiä liikkuu alalla niin paljon, että tuskin on mahdollista pysyä enää perässä. Tässä eräs kelpo peruslevytys:


J. S. Bach:

Toccata ja fuuga d-molli, BWV 565 (8:44)

Toccata, adagio ja fuuga C-duuri, BWV 564 (15:02)

Toccata ja fuuga F-duuri, BWV 540 (13:54)

Toccata ja fuuga d-molli, "Doorinen", BWV 538 (12:25)

Passacaglia c-molli, BWV 582 (13:09).

Christopher Herrick, Zofingenin Stadtkirchen Metzler-urut.

Hyperion, äänitetty Zofingenissa Sveitsissä 1990. 63:54.

Englantilainen Christopher Herrick (s. 1942) taltioi 1980–90-luvuilla koko Bachin urkutuotannon Hyperion-yhtiölle sveitsiläiskirkkojen Metzler-uruilla. Tämä levy äänitettiin toukokuussa 1990 Zofingenin pikkukaupungissa, joka tunnetaan ehkä parhaiten huijari ja pseudohistorioitsija Erich von Dänikenin syntymäpaikkana. Zofingenin Stadtkircheen rakennettiin 1980-luvun alussa ilman maapallon ulkopuolisen älyn väliintuloa Metzler-urut, joiden potentiaalia Herrick käyttää varsin maltillisesti.

Herrickin tulkinnoissa korostuvat rakenteellinen ja soinnillinen selkeys, ilmava ote sekä taipumus vältellä suuria kontrasteja. Tämä antaa suurelle osalle teoksista raikkaan ja elegantin sävyn, mutta toisaalta tekee niistä myös välistä hiukan liian leppoisia minun makuuni. Energiaa ei sinänsä puutu, ja näille teoksille välttämätön motoriikka on Herrickillä hyvin hallussa, mutta mollissa kulkevat teokset kuulostavat hieman kevytmielisiltä. Vaihtelu kyllä virkistää, mutta itse kaipaan Herrickin moitteettomasti tarjoaman näppäryyden ja eleganssin lisäksi näihin teoksiin lisää dramatiikkaa. Sinänsä levyn hienostunut, hallittu ja ilmavan mietteliäs tunnelma on raikas ja hyvin luonnollinen, enkä ole tähän lainkaan tyytymätön, haluan vain pitää rinnalla myös tummasävyisempiä kiihkeämpiä tulkintoja. Äänen laatu on todella hyvä, kirkas ja selkeä, puhdas kuin reformoitu kirkkosali. Ohjelmalehtisen kuiva essee osoittaa, miten vaikeaa näistä erittäin immersiivistä sävellyksistä on kirjoittaa mielenkiintoisesti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti